Minimihintasopimus

Mikä on minimihintasopimus?

Miinimumhintasopimus on termiinisopimus, joka takaa myyjälle vähimmäishinnan toimituksen yhteydessä. Tällaista järjestelyä käytetään hyödykkeiden kanssa suojaamaan tuottajia markkinoiden hintavaihteluilta. Vähimmäishintasopimukset ovat yleisiä maataloustuotteiden myynnissä, esimerkiksi viljan myynnissä.

Vähimmäishinta määritetään yleensä siksi, että maataloustuotteet voivat pilaantua ja menettää arvonsa kokonaan tai osittain, jos niitä ei jaeta nopeasti.

Keskeiset johtopäätökset:

  • Miinimumhintasopimus on termiinisopimus, joka sisältää taatun hinnan alarajan kohde-etuuden toimituksen yhteydessä.
  • Tämmöinen järjestely on tavallisin maatalousjohdannaisissa, sillä tämäntyyppiset hyödykkeet pilaantuvat herkästi, mikä voi heikentää niiden markkina-arvoa.
  • Minimihintasopimuksessa määritetään täsmällinen määrä, vähimmäishinta ja toimitusaika määritellylle kohde-etuutena olevalle hyödykkeelle.

Vähimmäishintasopimuksen ymmärtäminen

Minimihintasopimuksen avulla maataloustuotteiden tuottaja voi määritellä, kuinka paljon tuotettaan sen on varastoitava ja kuinka paljon sitä on purettava, jotta se voi tehdä toimituksia ja saada tuotteestaan hyväksyttävän hinnan.

Miinimmäishintasopimuksessa on kieli, jossa määritellään toimituksen yksityiskohdat, mukaan lukien toimitettavan hyödykkeen tarkka määrä ja laatu, sen vähimmäishinta ja se, mikä on määritellyn kohde-etuuden toimitusaika. Myyjän etuna on, että vähimmäishintasopimuksessa määritellään yleensä ajanjakso, jonka aikana myyjä voi halutessaan myydä tuotteen asetettua vähimmäishintaa korkeammalla hinnalla hyödyntääkseen korkeampia markkinahintoja. Tällä tavoin vähimmäishintasopimuksiin sisältyy ehto, joka muistuttaa myyntioptiota muunlaisessa kaupankäynnissä.

Toimitus on vähimmäishintasopimuksen viimeinen vaihe. Hinta ja eräpäivä vahvistetaan kaupantekopäivänä. Kun eräpäivä on saavutettu, myyjän on joko toimitettava hyödyke, jos kauppaa ei ole vielä suljettu, tai peruutettava se kuittausoptiolla.

Esimerkki vähimmäishintasopimuksesta

Soijapapujen viljelijä voi päättää myydä 100 puskuria soijapapuja yritykselle A kesäkuussa. Näiden puskurien käteistoimitushinta on 6,00 dollaria. Viljelijä määrittelee sopimuksessa joulukuun osto-oikeuden, jonka ostohinta on 8,00 dollaria. Osana vähimmäishintasopimusta viljelijä maksaa myös 0,50 dollarin palkkion puskurilta ja 0,05 dollarin palvelumaksun.

Sopimuslaskelma on käteistoimitushinta, josta on vähennetty palkkio ja palvelumaksu. Tässä esimerkissä taattu vähimmäishinta bushelia kohti on 5,45 dollaria (6,00 dollaria – 55 dollaria = 5,45 dollaria).

Joulukuussa, jos soijapavun hinta on noussut 9,00 dollariin, 8,00 dollarin ostosopimus on nyt 1,00 dollarin arvoinen eli näiden kahden luvun erotus. Tämä 1,00 dollaria lisätään vähimmäishintaan, jolloin viljelijälle taattu kokonaishinta on 6,45 dollaria bushelilta. Tämä on 1,00 dollaria yli sopimuksen takaaman vähimmäishinnan.

Toinen mahdollisuus on, että joulukuussa soijapapujen hinta on noussut vain 7,00 dollariin. Tässä tapauksessa osto-optio ei ole minkään arvoinen, koska futuurin hinta on osoittautunut alle ostohinnan. Viljelijä saa siis minimihinnan 5,45 dollaria.

Tässä toisessa skenaariossa sopimuksen haitta on selvä. Myyjä on maksanut 0,50 dollarin preemion ja 0,05 dollarin palvelumaksun osto-optiosta, jolla hän ei saanut sadostaan parempaa hintaa. Hän olisi voinut saada suuremman voiton sopimuksella, jossa ei olisi ollut näitä maksuja.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.