Post by Ex-NIMH Director Thomas Insel: Robin Williams

Jälleen kerran tragedia on saanut mielisairaudet uutisiin. Robin Williamsin itsemurhasta on tällä viikolla kirjoitettu paljon; lehtijutut, televisiouutiset ja sosiaalinen media ovat kaikki käsitelleet poikkeuksellisen lahjakkaan miehen menetystä. Niissä on myös puhuttu mielisairauksiin liittyvistä tosiasioista: riippuvuuden ja masennuksen myrkyllisestä yhdistelmästä, keski-ikäisten ja vanhempien miesten korkeasta itsemurhien määrästä ja mielisairauden hallinnasta pitkäaikaisena haasteena.

Moninkertaisten häiriöiden – tässä tapauksessa riippuvuuden ja masennuksen – hallinnan haasteiden vuoksi Robin Williamsin tarinasta tekee niin merkittävän hänen monivuotinen menestyksensä komediallisena nerona. Tämä on kuin saisi tietää, että maailmanluokan maratoonari taisteli sydämen vajaatoimintaa vastaan – saavutus, joka tuntuu melkein liian uskottavalta. Williamsin Good Will Hunting -elokuvassa esittämässä hahmossa, terapeutti Seanissa, on hieno repliikki, kun hän puhuu ihmisten epätäydellisyydestä: ”Se on hyvää”, hän sanoo. Tässä tarinassa, jolla on näin traaginen loppu, ”hyvä puoli” on varmasti se pitkä historia, jossa onnistutaan kamppailemaan tuottavuudesta, anteliaisuudesta ja aitoudesta sairaudesta huolimatta, joka lopulta voitti. Huolimatta energiasta ja keskittymisestä, jota mielisairaudesta selviytyminen ja sen hallinta usein vaatii, Robin Williams pystyi tuomaan iloa ja naurua miljoonille ihmisille ympäri maailmaa.

Me mielenterveysyhteisössä puhumme paljon toipumisesta, mutta epämiellyttävä totuus on, että mielisairaus voi liian monelle ihmiselle olla kohtalokas. Häpeä tai ennakkoluulot, hoitoon pääsyn puute tai hoidon huono laatu voivat kaikki vaikuttaa kohtalokkaaseen lopputulokseen, mutta jopa ne, jotka ovat kertoneet kamppailustaan hyvin julkisesti ja jotka ovat päässeet parhaan mahdollisen hoidon piiriin, kuolevat silti liian usein masennukseen. Tämä pätee tietysti myös moniin syöpämuotoihin ja loppuvaiheen sydänsairauksiin. Keskusteluissamme mielenterveysongelmista keskitytään kuitenkin harvoin tähän epämukavaan totuuteen: nämä sairaudet ovat tällä hetkellä yhtä kuolemaan johtavia kuin ”suuret tappajat”. Meidän on jatkossakin investoitava tutkimukseen, jotta voimme kehittää uusia ja tehokkaampia hoitoja masennuksesta ja muista mielenterveyssairauksista kärsiville. Tavoitteena on oltava tulevaisuus, jossa yksikään ihminen ei kuole itsemurhan vuoksi.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.